aloitin aamun lihaskunnolla, mitä teen oikeastaan ihan liian harvoin. oli vaan kerrassaan kamala morkkis eilisestä, söin niin paljon. donitseja, pastaa, jäätelöä, riisiä.. hyi vittu, mitä mä oon taas mennyt tekemään. en kuitenkaan oksentanut, en osaa sanoa onko se hyvä vai huono asia: toisaalta onnistuin pitämään kiinni lupauksesta olla oksentamatta, toisaalta jokainen gramma syömäni ruoan rasvasta imeytyi elimistööni.
olen ajatellut leikkauttaa hiukseni takaisin lyhyeksi polkaksi. nyt siis hiukset oat mustat ja ulottuvat lapaluiden puoliväliin. kaipaan muutosta, jotakin konkreettista erilaisuutta entiseen. tarvitsen sysäyksen jaksaakseni muuttua entistä paremmaksi minäksi, vielä kerran.
syntymäpäivääni on nyt jäljellä enää 3 päivää, ja itse juhlat ovat ensi lauantaina. nyt jo jengi jakautuu: vain puolet on ilmoittanut tulevansa, ja mielen perällä kaihertaa itsepintainen ajatus: kuinka monelle oikeastaan merkitsen jotain? kuinka monelle, tai itseasiassa harvalle, olen tärkeä..
ehkä juuri tästä kumpuaa loputon tarpeeni olla kaunis, erityislaatuinen ja erikoinen: haluan että minua rakastetaan, enkä oikeastaan pysty uskomaan siihen, että kelpaan vain "tavallisena minänä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti