the hunger

ja taas mä oon jättänyt tän blogin täysin vaille huomiota.. syynä se, etten ole onnistunut lunastamaan lupauksiani. paino junnaa, nousee ja junnaa taas. tällä hetkellä panan ruhtinaaliset 51.3 kiloa.
puolentoista kuukauden päästä on pakko painaa 45 kiloa. pakko. en tiedä mistä tämä niin kutsuttu pakkomielle tupsahti päähäni, mutta sen mukaan aijon mennä.
tänään heräsin puoli viisi, tekemään päivän lihaskunnon ja ottamaan lääkkeen. samalla harkitsi, josko luopuisin unilääkkeistä tyystin. nimittäin, eilinen meni hyvin siihen asti, kunnes otin nukahtamis ja unilääkkeet. siinä pökertyneenä lääkkeestä aloin koluta kaappeja läpi ja aarrehan sieltä löytyi: 700g spaghettivuokaa ja 4 lihapiirakkaa. LIHAPIIRAKKAA!! en edes pidä niistä, ja silti vedin kaikki 4...
tästä lähtien pidän kaapit tyhjinä. ei lihottavia ruokia varastossa, vaan sen päivän tarvittavat ruoka-aineet.
25. päivä maaliskuuta mä painan alle 45:en. siitä ei neuvotella, eikä repsahduksia otata laskuihin mukaan. 25. päivä...

so..

please leave

pitkä aika poissa täältä.. poistinkin tän välillä, mutta tässä sitä taas ollaan, purkamassa suruja ja tuntoja ruudulle.
mä olen totaalisen hukassa. en enää löydä sitä syytä, sitä punaista lankaa jonka vuoksi nousta aamuisin. käyn kyllä koulussa, hymyilen, vastaan kun kysytään.. enkä silti tunne muuta kuin tyhjyyttä.

mä olen lihava. paino nousi syysloman aikana tähtitieteellisiin lukemiin. nyt olen kolmatta päivää perjaatteessa ilman ruokaa: oksennan kaiken, mitä syön. paino tänä aamuna 49,7kg.
mun pitää siis saada pano 43 kiloon, jotta painoindeksi olisi alle 16.. siitä kun on jotenkin tullut sellanen maaginen luku, pakko pudottaa sinne asti. matka on siis vielä pitkä, mutta sinne mä vielä pääsen.
tänään mä syön niin vähän kun ikinä pystyn, ja oksennan, jos satun ahmimiskohtauksen iskiessä syömään. huomenna, perjantaina ja lauantaina en syö, sunnuntai-aamuna vasta seuraavan kerran, jos suunnitelmat pitää.

tältä näyttää loosertownin taulukko.. jos syön n.600 kaloria päivässä, olen saavuttanut tavoitteni vasta 2 kuukauden kuluttua. masentavaa.

Day	Weight	Calories Used	Your Calorie Deficit
10/31/2012	48.99	1513.46	913.46
11/07/2012	48.16	1503.57	903.57
11/14/2012	47.35	1493.79	893.79
11/21/2012	46.54	1484.12	884.12
11/28/2012	45.74	1474.55	874.55
12/05/2012	44.95	1465.08	865.08
12/12/2012	44.17	1455.72	855.72
12/19/2012	43.4	1446.45	846.45
12/26/2012	42.63	1437.29	837.29

how is this possible

koulua takana melkein 3 viikkoa, ja vieläkin maistuu mannalta. elämä hymyilee, paino laskee : tänä aamuna tasan 47 kiloa. BMI siis 17.3.
hommasin eilen kuntosalijäsenyyden, joten nyt saa kilot pikaisesti kyytiä. heti tänään on ensimmäinen käynti tiedossa. lisäksi aion alkaa taas hiilihydraatittomalle dieetille (karppaukseen se ero etten todellakaan aio alkaa nostaa rasvan määrää tai luopua kevyttuotteista).
ajattelin sellaista, että kävisin kaupassa ma, ke, ja la.
tässä kauppalappu:

-kananmunan valkuaisia tetrassa
- kananmunia
-kanaa tm. lihaa
-vähärasvaista juustoa
-pro feel- jogurttia
- maitorahkaa

näiden lisäksi aion sallia itselleni yhden päivän viikossa, jolloin hiilareita saa tulla hedelmistä ja marjoista. se päivä olkoon vaikka sunnuntai.
salilla aion ainakin näin alkuun käydä 2-3 krt viikossa, se riittänee kunnon kohotukseen ja rasvan palamiseen.

ymmällään ja hämmästynyt

uutta koulua takana ensimmäinen viikko, enkä voi uskoa, että olen vieläkin ihan innoissani! tää vaikuttaisi nyt siltä mun jutulta. en ole myöhästynyt kertaakaan tai lähtenyt kesken päivän kotiin. teen annetut tehtävät, hyvillä mielin.

painoa tänä aamuna 48.1 kiloa, BMI 17.7. noussut 300g eilisestä, mutta en ole surullinen. olen pelkästään hämmästynyt että olen saanut sen laskemaan noinkin alas :)

tänään on varattu 3 tunnin aika mani- ja pedikyyriin, superhemmottelua! ihanaa päästä vähän rentoutumaan. sen jälkeen menen vanhemmilleni hakemaan rahaa koulutarvikkeisiin ja moikkailemaan koiriani, hyvä ja mukava päivä siis tiedossa.

forgotten past, please don´t come back

olen tyytyväinen edistymiseeni, en halua enää palata siksi sekoilevaksi, agressiiviseksi, joka toinen päivä bailaavaksi hirviöksi joka joskus olin. eikö vaan? miksi muut - ihmiset jotka on tuntenut mut jo tosi kauan - sitten tuntuu ikävöivän sitä yllytyshullua ihmisrauniota joka kerran olin minä.. miksi en kelpaa tällaisena, miksei ne voi olla ylpeitä, että olen saanut elämäni edes jotenkuten kuntoon?

paino tänään 48,7kg.

please don´t call me fat

leikkasin hiukset lyhyiksi. vaalensin mustan, vallattoman laineikkaan leijonanharjani takaisin platinanvaaleaksi. en näytä enää yhtään itseltäni. toisaalta sitä juuri kaipasin, toisaalta tuntuu kun olisin hukannut itseni, kun peilistä tuijottaa takaisin viera hahmo.. muutenkin on vähän kadotettu olo. hukassa. elän elämässäni murrosvaihetta, pitäisi osata päättää, kumpaan suuntaan lähden taivaltamaan. jatkaakko tervehtymistä - ei oksentelua, ei superpaastoja, ei viinaa tai muita päihteitä -, vai taantuakko takaisin toivottomuuden aikakauteen? yrittääkkö käydä koulua, vai asennoituakko jo ennakkoon ajattelumallilla; minusta ei ole tähän? syödäkkö lääkkeet kiltisti joka päivä, vai olla ottamatta määrättyä annostusta ja elää hurjia nousuja silläkin uhalla, että romutan kaiken tähän asti rakentamani? jatkaakko holtitonta ostostelua vararikkoon, vai hankkiakko apua, harkitakko sen onnen menettämistä, kun on aina jotakin uutta? 

asiasta kukkaruukkuun: hiustenleikkuun myötä paljastui jumalaisen kaunis niskasta törröttävä nikamarivistö. se sai minut jälleen vanhan tutun ristiriidan eteen: haluanko edelleen aina vain laihemmaksi, pienemmäksi, vai tavoittelenko aikuiselämään siirtyneenä pysyvyyttä ja tasapainoa kehonkin kannalta.
tiedän, etten ole ylipainoinen. tiedän, ettei minut tarvitsisi laihtua. mutta silti... toinen puoli minusta huutaa edelleen; laihdu, ryhävalas, laihdu nyt jo!