näittien superfriikkien unien jälkeen musta todella tuntuu että järjen valkoinen valo on himmenemässä kovaa vauhtia: uni yksi: sisuskaluni ovat täynnä matoja, toukkia, kärpäsiä, torakoita ja tuhatjalkaisia. tähän äiti sitten pokkana toteaa että taitaa olla kyse umpisuolentulehduksesta. uni kaksi: implanttilävistykset alkavat yhtäkkisesti irtoilemaan, ja koko unen ajan vääntelen niitä syvemmälle ihooni veren valuessa ja roiskuessa. kolmas uni: työkaveri kuolee vessakopin suljetun oven taakse matkalla baariin, enkä pääse auttamaan. jälleen veri lentää kun saavista kaataisi. 4. uni: olen muuttunut ulkoisesti täysin toiseksi ihmiseksi, ja katselen kun (minulle ulkoisesti) vieras äitini kuolee leikkauspöydälle.
kaikki nämä unet viimeisen 3 vuorokauden sisällä. mikä ihme mua vaivaa? vaikuttaako lääkeannostuksen nosto jälleen muhun näin rajusti? siis tyyliin, unissani olen outo, hereillä ihan käsistä? en tiedä. mutta ei tää ikuisuuksiin voi jatkua, lohduttaudun siihen.
eilinen meni näköjään syömisten pohjalta, ihan vituiksi, koska vatsa on turvonnut kuin jalkapallo.. ei taida sitä nelosella alkavaa lukua tänään herua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti